Miksi saunoisin?

Saunalla on tärkeä rooli suomalaisen liikunnan ja urheilun yli satavuotisessa kertomuksessa. Saunan lämpö on auttanut lukemattomia suomalaisia urheilijoita, kuntoilijoita ja liikkujia palautumaan ja joukkueita hitsautumaan yhteen. Sauna on lukemattomien tarinoiden lähde. Saunassa on tehty urheilun historiaa muuttaneita sopimuksia.

Sauna oli tärkeä osa suomalaisten urheilijoiden harjoittelua jo Suomen urheilun ”kultakautena”, joka alkoi Tukholman olympialaisista 1912 ja jatkui aina Berliinin olympialaisiin 1936 saakka. Harvaan asuttu, pieni ja köyhä maa nousi toistuvasti suurmaiden rinnalle olympialaisten mitalitaulukon kärkisijoille. Syitä häikäisevälle menestykselle löydettiin suomalaisesta kansanluonteesta, maaseudun terveestä kasvuympäristöstä ja harjoitusmenetelmistä – sekä saunasta.

Marie Bad -saunan sisäänkäynti Helsingin Kruununhaassa vuonna 1913. Helsingin kaupunginmuseo

”Sauna, hiihto ja hieronta ne ovat kansallisen urheilukuntomme päätekijät, ja sellaisena ne säilykööt ja kehittykööt”, julisti urheiluvaikuttaja ja valmentaja Lauri ”Tahko” Pihkala Suomen Urheilulehden joulunumerossa vuonna 1912, vain muutamia kuukausia Tukholman olympialaisten suurmenestyksen jälkeen.

Samaa mieltä oli ”juoksijain kuningas” Paavo Nurmi, joka nousi Pariisin olympialaisissa 1924 voittamillaan viidellä kultamitalilla koko urheilevan maailman tietoisuuteen. Suurjuoksijan ylistäviä lausuntoja suomalaisesta saunasta siteerattiin laajalti Euroopan ja Yhdysvaltojen sanomalehdissä.

”Suomalaista saunaa saan kiittää siitä, että kestin Parisin hikilöylyn 1924. Silloin pyörtyilivät eteläistenkin maiden miehet kuin kananpojat 10 km:n murtomaajuoksussa. Mutta auringon hehku vain virkisti minua, sillä olin tottunut hengittämään kuumemmassakin ympäristössä”, muisteli Paavo Suuri vuonna 1932.

Paavo Nurmi (vas.) johtaa 3000 metrin joukkuejuoksua Pariisin olympialaisissa 1924 perässään Ville Ritola. TAHTO